Lahtuan tilan historia juontaa kauas: päärakennus on rakennettu ensimmäisen kerran vuonna 1770, ja jo sitä ennen sen paikalla oli torppa. 1800-luvun alussa talo siirrettiin kuninkaan määräyksestä Padusjärven rannalta nykyiselle paikalleen, mihin se pystytettiin aluksi tien suuntaisesti. Kävi kuitenkin ilmi, että talon alle oli jäänyt lähde, joka aiheutti ongelmia, ja vuonna 1905 se purettiin vielä kerran ja käännettiin lopulliselle sijalleen.

Talon vanhat hirret ovat nähneet monenlaista. 1800-luvun alkupuolen rakennus palveli nimismiehen virkatalona ja siinä pidettiin kestikievaria. Kamarit toimivat paremman väen majoitustiloina. Pirtin penkit ovat yhä samoja, joilla rahvas tuolloin nukkui. Marjaana Lahtuan suku tuli taloon 1800-luvun puolivälissä, kun nimismies kutsui ahkeraksi tietämänsä torpparin tilaa pitämään. Pohjoisemmassa asuvat sukulaiset olivat varoitelleet, että ”siellä on vain susi ja nälkä”, mutta kekseliäisyydellä ja kädentaidoilla tila saatiin kukoistamaan.

Käsillä tekeminen ja kauneuden arvostaminen ovat näkyneet Lahtualla kaikessa. Rakennuksia on uudistettu aina ennakkoluulottomasti kulloisenkin tarpeen mukaan, ja monet edistykselliset keksinnöt on otettu käyttöön Lahtualla ensimmäisten joukossa. Suvussa on aina ymmärretty myös luonnon parantava voima ja osattu kuunnella etiäisiä, ja tämä perintö on tilalla yhä voimissaan.

Vuonna 2021 sähköviasta alkanut tulipalo oli vähällä tuhota päärakennuksen. Palo saatiin kuitenkin hallintaan ajoissa, ja ainoastaan keittiö tuhoutui kokonaan. Savuvaurioiden korjaamisessa oli valtava työ, mutta sen myötä rakennus on kohonnut uuteen kukoistukseen jälleen yhtä koettelemusta vahvempana.